Mä en polta, joten mulla jää joka
kuukausi rahaa jäljelle tai niinhän sitä luulisi, kyllähän se tulee aina
johonkin tuhlattua. En ole sellaista säästäjätyyppiä, joka säästäisi esim.
rahastoihin yms. Olen elänyt kaksi eri valuuttavaihtoa elämäni aikana. Kerran
ruplat kruunuiksi ja toisen kerran markat euroiksi, joten siitä kait on jäänyt
sellainen fiilis, että turhaan sitä säästää, kun rahan arvo voi muuttua jokin
päivä totaalisesti. Muistelen kun aikoinani mummu säästi rahaa, ja sitten kun
ruplat muuttuivat kruunuiksi, niin yhtäkkiä rahan arvo romahti. Aika tylyä, kun
ajattelee, että elämän säästön voi mennä tosta noin vain.
Rakastan kauniita asioita, ja kestävä
design on lähellä sydäntäni, vaikkakin meillä on paljon Ikea-tavaroita.
Vepäsäläisellä oli tossa taannoin kampanja, jolla pystyi ostamaan
design-tavaroita oikeasti ilman lisäkuluja, vaikka maksaisi kuukausierissä.
Alussa en uskonut asiaa, sitten soitin kauppaan ja kysyin, että no kait teillä
tulee jokin pienlaskutuslisä tai jotain. Mutta ei, se oli oikeasti täysin
kuluton, eli maksaa sentilleen yhtä paljon, jos maksat ostokset yhdellä kertaa
tai erissä. Nykyään mainonta on sen verran kieroa, että ei sitä enää usko mitä
tahansa. Oli tossakin jokin pieni kikka, muistaakseni piti ostaa yli 2000 eurolla
tai jotain sinne päin.
Meidän
keittiötuolit ovat olleet hajoamispisteessä jo pidemmän aikaa. Tekonahkatuolit
eivät yksinkertaisesti kestä sitä, että niihin kaadetaan päivittäin maitoa ja
ruokaa. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut Charles Eamsin tuoleista, ja jotenkin
ne pompsahtivat esiin joka paikassa, jonne katsoin, oli lehdissä ja telkkarissa. Hinta on vaan niissä niin kova, että en ole
raaskinut niitä ostaa. Mutta nyt kun oli tällainen tarjous, niin menin ja ostin
tuolit.
Koska
yleensä rahastoja otetaan pidemmälle ajalle, niin ajattelin ottaa itselleni
”Designrahaston” 5 vuodelle ja noin 50 euroa kuussa. Toinen iso haaveeni on
ollut VP Globe valaisin. En ole siitä edes uskaltanut vielä haaveilla, koska
kuka selväjärkinen ostaa yli parin tonnin valaisimen. Muistan kun aikoinani
asuttiin keskustassa, ja kuljin aina ratikalla kotiin, niin siellä matkalla oli
lamppuliike, jossa kyseinen lamppu oli. En edes silloin tiennyt, että kyse oli
noin kalliista lampusta. Silloin päätin, että kun täytän 50-v. niin ostan
sellaisen itselleni Charles Eamsin nojatuolin kera. No nyt kun kävin siellä
Vepsäläisessä hakemassa niitä tuoleja, niin siellähän oli mallikappale tästä
samaisesta lampusta. Meillä ei edes tässä talossa ole paikkaa näin hienolle
lampulle. Se vaatisi ainakin 7 metriä korkean tilan. Mutta eipä mitään, ostin
sen pois. Ja koska onhan se nyt pöljää sitä pahvilaatikossa säilyttää, niin
laitoin sen meidän makkarin sängyn yläpuolelle. Jonkun feng shuin mukaan on
varmaan huono juttu, kun lamppu on heti sängyn yläpuolella, mutta mun mielestä
sitä on ihana katsella ennen kuin jää nukkumaan. Samalla tulee ajatelleeksi,
että jos jotain oikein haluaa, niin yleensä sen kyllä saa, ei välttämättä heti,
mutta kun aika on kypsä. Johto on kerittynä ties kuinka moneen kertaan, jotta
sitten joskus se saa sen ansaitsemansa 7 metrin tilan.
Yritin
järkeillä itselleni ”Designrahastoa” sillä, että se on mun tapa säästää.
Yleensä designesineillä arvo säilyy tai jopa nousee. Esim. samaiset tuolit
50-luvulla ja ihanalla nahkapäällysteellä oli 5000 euroa kappale. Ehkä ihan
näihin mittoihin ei mun ostokset yllä, mutta silti olen tyytyväinen, että
meillä on esineet, joihin en kyllästy vielä viidenkään vuoden päästä.
