Keinutuoli ja taulu

En ole mitenkään erityisesti vanhanajan keinutuolin ystävä, niissä on kyllä sitä omaa tyyliä, mutta jotenkin mulla on ollut aina pelko perseessä, että niistä tipahtaa tai rojahtaa alas.. en tiedä miksi.

 Kuitenkin se idea, että keinuu ja ajattelee omia ajatuksia tai vaikka lukee ja katsoo takkatulta on mun mielestä ihana. Joten, kun näin kaupassa tämän keinutuolin, joka oli loppuunmyynnin takia -50%, niin pitihän se meille kotia saada. Tässä keinutuolissa on ihana löhötä ja vähän heilua..

 En tiedä mitä ajattelin, kun hankein lapsiperheeseen valkoisen tuolin, mutta pysyi se valkoisena noin 6 tuntia. Nyt siinä on viltti peittämässä tahraa, ja muutenkin kääntelen aina tyynyjä sen mukaan missä on vähemmän tahroja. Ei sillä niin väliä ole, ajattelin, että sitten kun se on ihan tahranen, niin maalaan kangasväreillä siihen vaikka isoja kukkia päälle tai jotain..

 Punainen taulu, joka on keinutuolin takana, on itse asiassa viime kesän Marseillen reissulta wc:stä pöllitty mainosjuliste. Toinen kuva on sattumoisin myös kotoisin Ranskasta, noin viisi vuotta sitten ostettu joltain pikkutorilta Pariisista. Voi kuulostaapa nyt niin "hienolta", aivan kun joltain KotiGlorian kuvateksteiltä. Siellä aina porukka ostelee Pariisin kirpputoreilta kaikkea kamaa, ja sitten ite on vaan, että ai jaa..