Niin kuin olen jo aikaisemminkin maininnut, olen hyvä järjestämään ja organisoimaan asioita, mutta mun isoin haaste on ylläpitää järjestystä. Se on siis niin tylsää mun mielestä ja koen sen jotenkin liian pakkomieliseksi laittaa tavarat aina heti oikeille paikoille. Niinpä mulla jää usein tavarat roikkumaan sinne tänne. Ja kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin silloin kaikki kauniit tavarat näyttävät ei niin kauniilta. Ja ehkä sitä kautta tulee myös epäily, että en ehkä olekkaan niin hyvä järjestelemään ja organisoimaan, jos en saa pidettyä sitä yllä?
Töissä olen saanut jotenkin pidettyä työpöytäni siistinä. Ennen mulla oli aina tosi sotkuinen työpöytä, papereita joka paikassa jne. Nykyään se häiritsee mun keskittymistä niin paljon, että pyrin siivoamaan työpöydän ennen kuin lähden tai viimeistään aamulla kun palaan toimistolle. Joskus olen jopa tuonut tuoreita kukkia piristämään harmaita avokonttorin seiniä. Nyt työpöydän siistimisestä on tullut tapa, ja yleensä, mulla on pöytä aina siisti. Ehkä se on sen verran pieni alue, että siitä on helppo pitää kiinni.. mutta heti kun reviiri laajenee, niin mä en jotenkin vaan pysty siihen.
 |
| Tällaisessa hotellihuoneessa olisi kiva viettää yö |
Saman homman olen huomannut matkoilla. Olimme viikonloppuna ruotsin risteilyllä lasten kanssa, ja alussa meidän hytti oli tosi siisti, mutta jo toisena päivänä näytti, kun siellä olisi vieraillut hirmumyrsky. En vaan jaksanut pitää kiinni järjestyksestä, koska oli tärkeämpääkin tekemistä. Enkä voi syyttää tästä lapsia (olisi niin helppo vierittää syy heidän niskoihin, koska kyllähän ne sotkee minkä kerkee). Tajusin sen kun olin ystäväni kanssa reissussa kahdestaan pari yötä hotellissa. Ystäväni puoli näytti hyber-siistiltä. Kaikki tavarat olivat nätisti järjestyksessä, vaikkakin hänellä oli mukana paljon isompi laukku kuin mulla, niin ympäristö oli rauhoittava ja siisti. Mulla taas oli tavarat jotenkin levällään ja jouduin etsimään asioita, vaikkakin niitä ei ollut paljon.
 |
| Siisteysgeeni puuttuu multa? |
Joskus ajattelen, että voisiko se johtua geeneistä, että jotkut vaan tykkäävät enemmän tavaroista/kiintyvät niihin enemmän. Jotkut ovat vaan luonnostaan siistejä? Toisaalta on niin helppo luistaa vastuusta, ja ajatella, että se on vain geeneistä johtuvaa, en voi itse asialle mitään.. tai voin, mutta se vaatii jotenkin niin paljon enemmän, kun joiltain se näyttää onnistuvan luonnostaan. Entä onko perus-slogan magneetti oikeassa, että "Clean kitchen is a sign of a wasted life" (siisti keittiö on merkki hukkaan heitetystä elämästä)? Syy miksi haluan järjestystä ja organisointia elämääni, on vapauttaa aikaa just kyseenomaisesta tekemisestä. Jotta mulla olisi aikaa tehdä mukavia asioita. Järjestelystä ja organisoinnista saan kicksejä, mutta sen ylläpidosta en.. Kuitenkin just se ylläpito olisi tärkeä juttu. Jos jotenkin saisin syväkoodattua mun aivoihin, että ylläpitämällä järjestystä säästän aikaa, ja voin tehdä kaikkea muuta mukavaa sen sijaan että käyttäisin tunteja asioiden etsimiseen.
