Työpiste keittiössä

Ideealistahan olisi, että ns. työpiste olisi erillisessä huoneessa. Käytännössä kuitenkin homma menee niin, että työpiste on sekaisin aamiastarvikkeiden kanssa, ja laskunmaksu hoidetaan sillävälin kun leivät ovat paahtimessa. Ihme, että näppiksen päälle ei ole vielä kertakaan kaatunut mitään nestettä. Nyt pitää sylkäistä kolme kertaa taakse, ettei niin tapahtuisi (vanha eestiläinen tapa). Mun pitäisi kyllä alkaa ottamaan tähän blogiin "ennen" ja "jälkeen" kuvat. Nytkin oli työpiste niiiin sotkuinen, että oksat pois.

Olen saanut jo työpisteen alle järjestettyä johdot. Vaikka johdot ovatkin järjestyksessä, välillä "työpiste" on niin täynnä ladattavia juttuja, että huh huh. Meille on kerääntynyt jotenkin niin paljon kaikkia elektroonisia vekottimia. Jokin näistä on aina latauksessa; kannettava, iPodit, iPadi, iPal (iNimitykset alkavat käymään jo hermoille, ku kohta kaikki menee sekaisin), kännykät, videokamera, kamera, kaukosäädin tai itkuhälyttimet. Kävin eilen ystäväni lapsen synttäreillä ja hän alkoi nauraa, kun näki mut ovella. Kamera roikkui kaulassa, kädessä itkuhälytin, kännykkä ja auton avaimet (jotka nekään eivät enää näytä avaimilta ollenkaan), sen lisäksi vielä pari kassia ja kukat. Mie kysyin hölmistyynenä, että no mitä? Näytin kuulemma niin elektroniselta..

Ei ihme, että nykyaikana organisointia tarvitaan. Toisaalta tulee ajatelleeksi, että tarvitsenko oikeasti kaikkia noita vekottimia. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ne helpottavat elämää, mutta joskus kyllä tuntuu, että ne tekevät siitä vain haastavampaa. Jokainen tyhjä hetki halutaan täyttää jollain tekemisellä. Kolmevuotiaani käy aika usein hermolleni kysymällä nykyisen matransa; "Äiti mitä minä tekisin? Mulla ei ole mitään tekemistä." Siihen mie vaan, että leiki tai lepää jos et keksi mitään tekemistä. Toisaalta miten lapsi voi sietää tekemättömyyttä jos vanhemmat pelkäävät sitä kuollakseen. Noh, ehkä palataan taas maan pinnalle ja ajatellaan, että kultainen keskitie on paras. Joskus on hyvä olla tekemättä mitään, ja joskus on taas hyvä tehdä jotain..

Buddha post it- laput ovat hauskoja, mutta ne eivät tartu kovin hyvin mihinkään kiinni..

Mutta takaisin työpisteeseen.. Jotta olisi enemmän sitä aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään on hyvä olla asiat järjestyksessä, jotta aikaa ei menisi hukkaan turhauttavaan etsimiseen. Työpisteen alle järjestin kynät, muistipaperit, maksamattomat laskut samaan laatikkoon. Nyt kaikki toimistotarvikkeet ovat kätevästi käen ulottuvilla ja siellä missä niitä tarvitaankin.

Pieni kukkapenkki

Niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut mulla tahtoo kaikki kukat kuolla. Mä joko yli/alihuolehdin niistä. Sopivaa balanssia en ole vielä löytänyt. Meidän rappusten vieressä on kukkapenkki. Ainoa ongelma on siinä, että se on katoksen alla, joten sadevesi ei pääse siihen, ellei sada vinosti ja tosi paljon. Mä en vaan millään muista kastella niitä, joten pyysin sellasia kukkia kaupassa joita kuivuus ei haittaa. En enää edes muista minkä nimiset ne kukat ovat. Niiden pitäisi nyt olla kauneimmillaan, mutta ne taitaa olla ehkä mulla jo kuivuneita tai sitten yliuitettuja, en oo ihan varma.

Hyvällä ystävälläni oli laitettu nätisti valkoisia kiviä ikään kuin japanilaisessa puutarhassa, joten ajattelin röyhkeästi matkia häntä. Kivet ovat mun mielestä aivan ihanan näköisiä ja ne estävät rikkaruohojen suurimman tulon. Yllätyksenä tuli kivien kova hinta. Olin jo ostamassa tavallisia kiviä ja spraymaalamassa niitä valkoiseksi, mutta onneksi Sami sai mut järkiini. En ole ikinä tajunnut ihmisiä ketkä ostavat kiviä, kun niitähän saa ilmaiseksi rannoilta yms. Mutta nyt mukavuudenhalu vei voiton. Halusin nopeasti hyvännäköisiä ja samantyyppisiä kiviä. Sen oon huomannu elämässä, että älä koskaan sano "ei koskaan".

Nyt kun kivet ovat olleet jo vähän pidemmän aikaa ulkona, niin ne eivät näytä enää niin siistiltä, mitä näissä kuvissa. Ehkä keväällä innostun putsaamaan ne.. tai sitten ne ovat ihan ok sellaisenaan, ehkä lumi puhdistaa ne sitten itse.

Terassin rakentaminen

Meillä oli ennen niin pieni terassi, että kun pöydän ympärillä istuivat ihmiset ja vähän innostuttiin, niin kirjaimellisesti ihmiset tippuivat terassilta alas. Toinen vähän tylsä homma oli se, että terassille ei paistanut kovin kauan aurinko ja sieltä ei näkynyt lasten hiekkalaatikolle. Ei kun tuumasta toimeen ja terassin rakennukseen.

Poraaminen oli kivaa

Alussa ajateltiin, että sniiduillaan ja ostetaan jostain halppispuuta, mutta sitten onneksi kaveri neuvoi, että kannattaa ennemminkin ostaa joltain asiantuntevalta tyypiltä, joka sitten voi mitata tarvittavan puumäärän jne. Mentiin sitten ummikkona ostamaan, ja sanottiin, että halutaan noin kolme metriä leveä ja 7 metriä pitkä terassi, niin sitten ainakin mahtuu olemaan. Myyjä laski sitten hinnan 21 neliön terassille ja terassiruuvien määrän. Kuljetuskustannukset olivat puuhinnasta melkein 1/5 osa, mutta meillä ei oo koukkua autossa, joten otettiin sitten kotiovelle saakka puut. Oli se kyllä hienon näköistä, kun sellanen jännä nosturirekka tuli meille ja ne puut nostettiin sellasella kaukosäädettävällä nosturihommalla meidän pensaiden yli suoraan pihalle. Sitä töllättiin ku pikkulapset.

Ostettiin sellasta hienoa puuta, jossa oli kivat juovat toisella puolella. Alussa haluttiin laittaa juovat ylöspäin, koska ne olisivat olleet paremman näköiset. Sitten kuitenkin käytännön laiskuus voitti. En näe meitä jynssämässä painepesurilla terassia pari kertaa vuodessa. Pieniin rakoihin kun jää kaikenlaista puista tippunutta yms.

Ensiksi mitattiin alue, mistä pitää alkaa kaivaa ruohikkoa pois. Osittain rappusten kohdalta me jatkettiin vanhaa terassia, ja se ylimääräinen porras, joka oli noin 30 cm pitkä unohdettiin meidän mitoista, eli kaivettiin, silti kolme metriä leveä kaistale, vaikka sen olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan 2m 70cm. Eli käytännössä meille tuli siis 3 metriä ja 30cm leveä terassi. Onneksi oltiin tilattu ylimääräisiä puita, koska oltiin ihan ekaa kertaa tekemässä terassia, eikä rakentamiskokemusta ole yhtään.

Kynä toimi mittana, miten isot raot tulee lankkujen väliin

Sitten tietenkin tuli yllätyksiä matkaan, meillä oli alla kovaa pohjakalliota, joka nosti koko terassia enemmän ylös, kun olimme suunnitelleet. Käytännössä se teki sen, että tukipilareiden ja runkopuiden väliin piti laittaa jotain, jotta terassi olisi vatupassin mukaan suorassa. Alussa taiteltiin sinne kattohuopaa, mutta myöhemmin hiffattiin laittaa puukiiloja. Se oli todella inhottavaa hommaa, ja Samilla kului hyvin monta erilaatuista kirosanaa tätä hommaa tehdessä.

Terassin lankut näyttävät pianon koskettimilta

Alussa me ajateltiin lykätä kaikki lankut koko pituudelta terassille, mutta silloinhan se olisi alkanut jossain vaiheessa notkumaan, joten sahailtiin niitä sitten oikean pituisiksi suhteessa tukipuihin, ja laitettiin ne sillai niin kuin yleensä terassit ovat, eli jokatoinen puu on pidempi kuin toinen..  Ruuveja oli mukava porata terassiin kiinni.

Kokonaisuudessa terassin tekoon meni  noin viikko. Välillä lapset hääräsivät (häiritsivät) myös hommissa. Samin kaveri onneksi kävi auttamassa ja neuvomassa meitä.