Joululahjahässäkkää

Joulu on ihanaa, mutta samalla myös stressaavaa aikaa. Näin kliseistä lausetta saa kuulla joulun lähettyvillä paljon. Meillä on leluluetteloita katsottu jo pari kuukautta, muutamista jopa leikelty joulupukille kirje. Jos kaikki lahjat ostaisi lapselle mitä hän toivoo, pitäisi olla miljonääri, koti monta sataa neliötä ja kaiken kukkuraksi lapsesta tulisi vielä hemmoteltu.

Tämä kuva ei liity mitenkään aiheeseen, mutta ajattelin vaan laittaa sen tänne

Koska meillä ovat lapset vielä niin pieniä, ostin suurimman osan joululahjoista kirpparilta. Vähän saman tyyppisiä mitä on lelukuvastosta jo katsottu, mutta tyyliin viime vuoden malli, jossa ei välttämättä ole just kaikkia ominaisuuksia, mutta hällä väliä. Sain 40 eurolla yli kymmenen lahjaa lapsille + itselleni pari merkkihajuvettä. Yllättävä haaste oli paketoida näitä lahjoja. Sitä kun on aina tottunut paketoimaan helppoja neliskanttisia lahjoja, mutta kun ei ole pakkauksia, niin paketoiminen olikin aika hauskaa touhua loppujen lopuksi. Samalla tuli hyvä mieli, kun ajattelin, että tällä kertaa ei tule niin paljon roskaa, ja kun lapset aukaisevat paketit, niin pääsevät oikeasti heti leikkimään, eikä tarvitse tyyliin hakea ruuvimeisseliä, jotta lelun saa paketista irti.

Teimme myös lisää tilaa joulupukin lahjoille. Osan leluista laitoin ullakolle odottamaan taas mukavaa leikkiaikaa, ja osaa menee eteenpäin toisille lapsille. Yllättävän paljon oli myös rikkinäisiä leluja, jotka lensivät suoraan roskiin.

Se on jännä, että kun lapset kasvaa, niin lelujen koot pienenee. Tulee paljon haastavammaksi siivota lasten huone, kun pikkuisia tavaroita on niin paljon. Yritin nyt luoda eri kokonaisuuksia, jotta kaikki pienetkin tavarat löytyisivät omasta paikasta. Pojalla on vielä sen verran isokokoisia leluja, että ne oli helppo laittaa yhteen laatikkoon.

Useimpien aikuisten kesken olemme sopineet, että ei vaihdeta lahjoja ollenkaan. Se tuo vähän helpotusta elämään. Ei tarvitse turhaan stressata mitä toisille ostaa, mitä ne ei välttämättä halua, ja ei tarvi stressata mihin itse laittaa lahjaksi saadut tavarat, joita ei oikeasti halua tai tarvitse ollenkaan.

Sain ystävältäni parhaan lahjan ikinä. Se oli lahjakortti, jossa mm. opeteltiin tekemään jotain uutta ja tekemään jotain hauskaa yhdessä. Lue lisää ystäväni blogista Ihanuuksia pitsitaivaan yllä.

Äskettäin ymmärsin myös sen, kun aina itse jankutan, että en tarvitse mitään, älkää tuoko mitään lahjoja, niin kun itse menin kylään, niin ei se ollutkaan niin helppoa. Silti tuli vietyä perheen pienimmille jotain. Yritin ostaa jotain sellaista mitä perheellä jo on, ja mitä halutaan lisää, mutta siitä huolimatta en voinut mennä kylään viemättä mitään. Mikä siinä on, että aina pitää viedä jotain. Kun meille tulee vieraita odotan innolla, että pääsemme viettämään yhteistä aikaa, ei sitä, että mitäköhän vieraat tuo tulleessaan. Ehkä meidän pitäisi vaan laittaa hyvä kiertämään ja unohtaa ns. vastapalvelukset samantien.

Eräs ystäväni osaa ottaa vastaan tarjotun, eikä odota heti vastapalvelua, mikäli on antanut itse jotain. Kerroin hänelle, että sopiiko, että tehdään vaan lapsille lahjat, eikä toisilemme. Hän sanoi, että sopii mainiosti, mutta ei saa pahastua, jos hän on jo hankkinut lahjan minulle. Minä olin heti, että no höh, ei se sitten käy. Ystäväni kirjaimellisesti nipsaisi mua nenästä ja sanoi, että ota vaan lahja vastaan, äläkä ole heti tekemässä vastapalvelusta. Voi miten helpottavalta se tuntuikaan. Samana iltana ystäväni tarjosi minulle kahvilassa, silloin tajusin vain kiittää, enkä alkaa jankuttamaan, että no eihän se nyt käy ja blaa blaa blaa. Joskus on hyvä vaan ottaa vastaan, kiittää ja tuntea hyvää oloa ilman kiitollisuudenvelkaa. Kyllä se hyvä yleensä kiertää takaisin, ehkä ei heti, mutta enemmin tai myöhemmin..

Vierashuone, työhuone, romuhuone...

Vierashuoneella on usein niin monta käyttötarkoitusta, kuin on neliöitäkin. Kun soppaan lisätään vielä parivuode on potentiaalinen sotkuhuone valmis. Nyt kun mulla oli harvinainen tilaisuus järjestellä tavaroita (Sami oli lasten kanssa pohjoisessa), niin minähän järjestelin.

Työpiste näyttää nyt mukavalta nurkalta, jossa kaikki on käden ulottuvilla

Aikaisemmin meillä oli edellisestä kämpästä avoimet vetohyllyt ja niiden päällä keittiön tasolevy. Niistä näkyvivät kaikki tavarat läpi, mikä oli kyllä sinänsä hyvä, että näki heti missä mikäkin on, mutta huoneeseen ne toivat sellaista levotonta fiilistä. Jossakin varastossa ne olisivat olleet ihanat, mutta koska meillä ei sellaista tilaa ole, niin annoin ne äidilleni, joka otti ne ilomielin vastaan. Sänky sai pysyä vanhalla paikalla, koska se vie niin paljon tilaa. Ajattelin alussa korvata sängyn sohvalla, jonka saisi vuoteeksi, mutta en löytänyt niin pientä ja edullista sohvaa, joka sopisi siihen tarkoitukseen. Joten sänky sai jäädä. Vaihdoin työpisteen paikkaa ja tavarahyllyn paikkaa, jolloin huone näyttää nyt paljon isommalta.

Vaikka kaappeja näyttää olevan paljon, ei niihin todellisuudessa saa niin paljon mahtumaan, mitä olisin kuvitellut. Yksi kaappi meni vieraspetivaatteisiin. Yhdessä on vanhat albumit ja muistotavarat. Muutamissa on mappeja ja peltirasioita, joissa on vanhoja postikortteja ja kirjeitä. Parissa kaapissa on cd:t ja dvd:t ja kaiken näköisiä teknisiä vempaimia.

Kaikista hankalinta oli käydä läpi ns. muistoesineitä, kirjeitä yms. Niitä mulla löytyy vielä ullakolta, ja ne pitäisi jossain vaiheessa käydä läpi, koska lämpötilavaihtelut eivät tee todellakaan hyvää valokuville. On niin helppoa jäädä muistelemaan ja katselemaan vanhoja tavaroita, kun pitäisi järjestellä. Varsinkin valokuvista mulla on jotenkin aina jäänyt sellainen olo, että niitä ei voi heittää pois. Ja kyllähän voi! Joten heitin menemään muutamia kuvia, joissa oli henkilöitä, ketä en enää edes tunnistanut. Vielä on paljon valokuvia jäljellä, mutta yritän olla ottamatta siitä stressiä.

Samalla kun järjestelin kaappeja löysin yllättävän paljon tauluja. Laitoin ne nyt väliaikaisesti kaapin päälle, jotta näkisin ne ja siten ehkä keksisin niille paremman paikan tulevaisuudessa.

Kaappien alle on mulla jo valmiiksi ostettuna ledivalolista, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi asentaa paikoilleen. Kun saan insipiraatiota siihen, niin laitan kuvan blogiin..

Harvinainen tilaisuus organisoida

Mä olin niin kyrsiintynyt, että Sami ehdotti loistavan idean. Hän lähtisi lasten kanssa 5 päiväksi pohjoiseen mummulle ja papalle kylään ja minä saisin jäädä YKSIN kotiin! Siis ai, että sitä riemun juhlaa! Sami keräs aika hyvin pojoja kaikilta, ihmiset olivat innoissaan, että mies ottaa ja lähtee lasten kanssa yksin noin 10 tunnin ajomatkalle ja sitten on vielä perillä monta päivää..

Mulla oli loistavia suunnitelmia niille päiville. Mun piti siivota, korjaan halusin siivota koko huushollin kellarista ullakkoon saakka, ja jos aikaa riittäisi niin vielä varastot ja saunarakennuksen, ja ehkä vielä lajitella valokuvat... ok myönnän vähän liian kunnianhimoista. 

Aloitin kuitenkin keittiöstä. Mä en oo tienny, että mussa asuu joku pieni sairas intoilija; otin hammastikulla lieden ja puulevyn välistä kuivunutta ruokaa pois ja sain siitä hirveät kiksit. Siis olin aivan innoissaan. Samalla ajattelin, että onkohan tämä nyt se aika jolloin voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi avohoitoon. Noh, joka tapauksessa se oli hyvin rentouttavaa. Huudatin musiikkia, join samalla siideriä tai viiniä ja organisoin ja siivosin kuin mielipuoli. Välillä kun alkoi väsyttämään menin sohvalle kattomaan hamstraajia ja sen jälkeen taas innolla organisoimaan.

Luulin, että keittiön organisoimisessa menisi päivä, mutta väärässä olin. Kaksi ja puoli päivää siihen meni, ja lopulta, en enää jaksannut vaikka olisi siihen saanut kolmekin päivää kulumaan. Laitoin osa tavaroista järkevämpiin paikkoihin, kun huomasin, että vetolaatikoissa olleet  mukit (ja tietenkin ne kalleimmat) olivat menneet rikki siitä, kun laatikko on paukautettu kiinni. 

Oon ostanu muutamia vuosia sitten Koko lautaisia, ostin osan valkoisia ja osan turkoosin värisiä. Periaatteessa pieni juttu, mutta aina kun otan lautasen yritän jostain syystä saada valkoisen lautasen, ja sitten ärsyttää kun pinossa on turkooseja ja valkoisia sekaisin tilanpuutteen vuoksi. Ja ainahan sieltä tulee käteen se turkoosi. En ymmärrä mikä minuun meni silloin kun ostin osan turkooseja, noh ehkä halusin jotain kivaa vaihtelua ja se oli silloin tosi cool väri. Lopultakin päätin luopua niistä. Aivan sama vaikka ne maksoivat paljon aikoinaan, nyt ei ainakaan ärsytä kun otan lautasen. Tällaisia päätöksiä pitäisi tehdä enemmän elämässä. Ei ole väliä vaikka johonkin on joskus panostanut, jos se ei sovi enää nykyiseen tilanteeseen, kun päästää irti, niin voi paremmin.

Omenahillon resepti

Omenat ovat ihania. Valitettavasti me ollaan kummatkin Samin kanssa niille allergisia. Mä oon pikkuhiljaa tehnyt itelle siedätyshoitoa, ja otan haukan omenasta aina silloin tällöin (useita kertoja päivässä, jos muistan). Siten saan loppusyksystä jo syödä yhden kokonaisen omenan. Onneksi en ole allerginen omenahillolle tai piirakalle.

Viime vuonna meidän piha oli omenamiinoja täynnä. Ensimmäinen kesä omakotitalon omistajina meni hujauksessa, eikä silloin oikein ymmärtänyt hyvän päälle. Jotenkin sitä ei tajunnut mitä kaikkea omenasta voi saada aikaiseksi. Loppusyksystä vietiin mehustamoon omenoita, ja silloin vasta tajusin miten älyttömän hyviä juttuja saa aikaa omenasta. Sen jälkeen vasta alkoi jotenkin arvostamaan syyssatoa, joten päätin viime vuonna, että tänä vuonna käytetään sato hyödyksi, eikä anneta mädäntyä pihalle..

Pihallakin tarvitaan organisointia. Nykyään yritän hakea joka ilta omenat pois puun alta. Se on jotenkin ihanan rauhoittavaa toimintaa. Mädät omenat heitän bioon, ja hyvät omenat laitan pajukoriin, jonka siirrän portaille ulko-oven viereen. Siitä on mukava aina nappasta omena mukaan, kun on lähdössä ulos tai tulee kotiin.

Tässä vielä omenahilloresepti, jota oon käyttänyt tänä syksynä. On tullut tosi hyvää omenahilloa. Alussa kuorein kaikki omenat, mutta siinä oli aivan liikaa hommaa, eli nyt oon keittänyt omput kuorineen päivineen, enkä ole huomannut hillon maussa mitään eroa.

Omenahillo:

• 1kg omenia
• 1dl vettä
• 3dl sokeria
• 1 rkl kanelia

Alussa kiehautetaan sokeri ja vesi. Sen jälkeen lisätään lohkotut omenat ja kaneli. Välistä sekoitellaan, kunnes omenat ovat pehmeitä. Sitten vaan sauvasekoitin kehiin ja murskaksi kaikki. Laita hillo heti puhtaisiin purkkeihin piripintaa myöten täyteen. Mä yleensä annan purkeille hetken hyöryä ennen kuin laitan hillot purkkiin (käännän purkin ylösalasin kattilan kohdalla), jotta kuuma hillo ei rikkoisi lasipurkkia. Voila - valmista on!

Työpiste keittiössä

Ideealistahan olisi, että ns. työpiste olisi erillisessä huoneessa. Käytännössä kuitenkin homma menee niin, että työpiste on sekaisin aamiastarvikkeiden kanssa, ja laskunmaksu hoidetaan sillävälin kun leivät ovat paahtimessa. Ihme, että näppiksen päälle ei ole vielä kertakaan kaatunut mitään nestettä. Nyt pitää sylkäistä kolme kertaa taakse, ettei niin tapahtuisi (vanha eestiläinen tapa). Mun pitäisi kyllä alkaa ottamaan tähän blogiin "ennen" ja "jälkeen" kuvat. Nytkin oli työpiste niiiin sotkuinen, että oksat pois.

Olen saanut jo työpisteen alle järjestettyä johdot. Vaikka johdot ovatkin järjestyksessä, välillä "työpiste" on niin täynnä ladattavia juttuja, että huh huh. Meille on kerääntynyt jotenkin niin paljon kaikkia elektroonisia vekottimia. Jokin näistä on aina latauksessa; kannettava, iPodit, iPadi, iPal (iNimitykset alkavat käymään jo hermoille, ku kohta kaikki menee sekaisin), kännykät, videokamera, kamera, kaukosäädin tai itkuhälyttimet. Kävin eilen ystäväni lapsen synttäreillä ja hän alkoi nauraa, kun näki mut ovella. Kamera roikkui kaulassa, kädessä itkuhälytin, kännykkä ja auton avaimet (jotka nekään eivät enää näytä avaimilta ollenkaan), sen lisäksi vielä pari kassia ja kukat. Mie kysyin hölmistyynenä, että no mitä? Näytin kuulemma niin elektroniselta..

Ei ihme, että nykyaikana organisointia tarvitaan. Toisaalta tulee ajatelleeksi, että tarvitsenko oikeasti kaikkia noita vekottimia. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että ne helpottavat elämää, mutta joskus kyllä tuntuu, että ne tekevät siitä vain haastavampaa. Jokainen tyhjä hetki halutaan täyttää jollain tekemisellä. Kolmevuotiaani käy aika usein hermolleni kysymällä nykyisen matransa; "Äiti mitä minä tekisin? Mulla ei ole mitään tekemistä." Siihen mie vaan, että leiki tai lepää jos et keksi mitään tekemistä. Toisaalta miten lapsi voi sietää tekemättömyyttä jos vanhemmat pelkäävät sitä kuollakseen. Noh, ehkä palataan taas maan pinnalle ja ajatellaan, että kultainen keskitie on paras. Joskus on hyvä olla tekemättä mitään, ja joskus on taas hyvä tehdä jotain..

Buddha post it- laput ovat hauskoja, mutta ne eivät tartu kovin hyvin mihinkään kiinni..

Mutta takaisin työpisteeseen.. Jotta olisi enemmän sitä aikaa, kun ei tarvitse tehdä mitään on hyvä olla asiat järjestyksessä, jotta aikaa ei menisi hukkaan turhauttavaan etsimiseen. Työpisteen alle järjestin kynät, muistipaperit, maksamattomat laskut samaan laatikkoon. Nyt kaikki toimistotarvikkeet ovat kätevästi käen ulottuvilla ja siellä missä niitä tarvitaankin.

Pieni kukkapenkki

Niin kuin olen jo aikaisemmin maininnut mulla tahtoo kaikki kukat kuolla. Mä joko yli/alihuolehdin niistä. Sopivaa balanssia en ole vielä löytänyt. Meidän rappusten vieressä on kukkapenkki. Ainoa ongelma on siinä, että se on katoksen alla, joten sadevesi ei pääse siihen, ellei sada vinosti ja tosi paljon. Mä en vaan millään muista kastella niitä, joten pyysin sellasia kukkia kaupassa joita kuivuus ei haittaa. En enää edes muista minkä nimiset ne kukat ovat. Niiden pitäisi nyt olla kauneimmillaan, mutta ne taitaa olla ehkä mulla jo kuivuneita tai sitten yliuitettuja, en oo ihan varma.

Hyvällä ystävälläni oli laitettu nätisti valkoisia kiviä ikään kuin japanilaisessa puutarhassa, joten ajattelin röyhkeästi matkia häntä. Kivet ovat mun mielestä aivan ihanan näköisiä ja ne estävät rikkaruohojen suurimman tulon. Yllätyksenä tuli kivien kova hinta. Olin jo ostamassa tavallisia kiviä ja spraymaalamassa niitä valkoiseksi, mutta onneksi Sami sai mut järkiini. En ole ikinä tajunnut ihmisiä ketkä ostavat kiviä, kun niitähän saa ilmaiseksi rannoilta yms. Mutta nyt mukavuudenhalu vei voiton. Halusin nopeasti hyvännäköisiä ja samantyyppisiä kiviä. Sen oon huomannu elämässä, että älä koskaan sano "ei koskaan".

Nyt kun kivet ovat olleet jo vähän pidemmän aikaa ulkona, niin ne eivät näytä enää niin siistiltä, mitä näissä kuvissa. Ehkä keväällä innostun putsaamaan ne.. tai sitten ne ovat ihan ok sellaisenaan, ehkä lumi puhdistaa ne sitten itse.

Terassin rakentaminen

Meillä oli ennen niin pieni terassi, että kun pöydän ympärillä istuivat ihmiset ja vähän innostuttiin, niin kirjaimellisesti ihmiset tippuivat terassilta alas. Toinen vähän tylsä homma oli se, että terassille ei paistanut kovin kauan aurinko ja sieltä ei näkynyt lasten hiekkalaatikolle. Ei kun tuumasta toimeen ja terassin rakennukseen.

Poraaminen oli kivaa

Alussa ajateltiin, että sniiduillaan ja ostetaan jostain halppispuuta, mutta sitten onneksi kaveri neuvoi, että kannattaa ennemminkin ostaa joltain asiantuntevalta tyypiltä, joka sitten voi mitata tarvittavan puumäärän jne. Mentiin sitten ummikkona ostamaan, ja sanottiin, että halutaan noin kolme metriä leveä ja 7 metriä pitkä terassi, niin sitten ainakin mahtuu olemaan. Myyjä laski sitten hinnan 21 neliön terassille ja terassiruuvien määrän. Kuljetuskustannukset olivat puuhinnasta melkein 1/5 osa, mutta meillä ei oo koukkua autossa, joten otettiin sitten kotiovelle saakka puut. Oli se kyllä hienon näköistä, kun sellanen jännä nosturirekka tuli meille ja ne puut nostettiin sellasella kaukosäädettävällä nosturihommalla meidän pensaiden yli suoraan pihalle. Sitä töllättiin ku pikkulapset.

Ostettiin sellasta hienoa puuta, jossa oli kivat juovat toisella puolella. Alussa haluttiin laittaa juovat ylöspäin, koska ne olisivat olleet paremman näköiset. Sitten kuitenkin käytännön laiskuus voitti. En näe meitä jynssämässä painepesurilla terassia pari kertaa vuodessa. Pieniin rakoihin kun jää kaikenlaista puista tippunutta yms.

Ensiksi mitattiin alue, mistä pitää alkaa kaivaa ruohikkoa pois. Osittain rappusten kohdalta me jatkettiin vanhaa terassia, ja se ylimääräinen porras, joka oli noin 30 cm pitkä unohdettiin meidän mitoista, eli kaivettiin, silti kolme metriä leveä kaistale, vaikka sen olisi pitänyt olla kaiken järjen mukaan 2m 70cm. Eli käytännössä meille tuli siis 3 metriä ja 30cm leveä terassi. Onneksi oltiin tilattu ylimääräisiä puita, koska oltiin ihan ekaa kertaa tekemässä terassia, eikä rakentamiskokemusta ole yhtään.

Kynä toimi mittana, miten isot raot tulee lankkujen väliin

Sitten tietenkin tuli yllätyksiä matkaan, meillä oli alla kovaa pohjakalliota, joka nosti koko terassia enemmän ylös, kun olimme suunnitelleet. Käytännössä se teki sen, että tukipilareiden ja runkopuiden väliin piti laittaa jotain, jotta terassi olisi vatupassin mukaan suorassa. Alussa taiteltiin sinne kattohuopaa, mutta myöhemmin hiffattiin laittaa puukiiloja. Se oli todella inhottavaa hommaa, ja Samilla kului hyvin monta erilaatuista kirosanaa tätä hommaa tehdessä.

Terassin lankut näyttävät pianon koskettimilta

Alussa me ajateltiin lykätä kaikki lankut koko pituudelta terassille, mutta silloinhan se olisi alkanut jossain vaiheessa notkumaan, joten sahailtiin niitä sitten oikean pituisiksi suhteessa tukipuihin, ja laitettiin ne sillai niin kuin yleensä terassit ovat, eli jokatoinen puu on pidempi kuin toinen..  Ruuveja oli mukava porata terassiin kiinni.

Kokonaisuudessa terassin tekoon meni  noin viikko. Välillä lapset hääräsivät (häiritsivät) myös hommissa. Samin kaveri onneksi kävi auttamassa ja neuvomassa meitä.

Ruokalaatikko ja kuluttamisen kierre

Uunin ja kattiloiden lähellä on hyvä olla ruoka-aineet. Meillä on yksi laatikko varattu tomaattikastikkeille, muille kastikkeille, lasten purkkiruuille, serveteille, pakastepusseille ja leivinpapereille yms. Tämä jako saattaa tuntua oudolta, mutta jostain syystä se vaan toimii... tai sitten ei..

Nyt kun siivosin laatikon löysin tomaattikastikkeen ja pikkuisen sipsipussin vuodelta 2011. Eli mun systeemi, että vanhat päiväykset ovat edessä ja uudet takana, ei kiireessä ihan toimi, vaan ängen entiseen tapaan äkkiä tavarat laatikkoon sen enempää ajattelematta. Mua on alkanut ottaa päähän homma, jonka huomaan toistuvana kaavana:

1. päätän, että teen tietyn systeemin mukaan hommat
2. kun on kiire, unohdan/tahallani jätän tekemättä hommat systeemin mukaan
3. en löydä tavaroita
4. ostan täsmälleen saman tavaran kaupasta
5. vanhan joudun heittämään pois
6. tuhlaan rahaa
7. tienaan rahaa, jotta voisin ostaa taas turhia tavaroita
8. ja homma alkaa taas alusta

Vaikka tunnistan tämän kaavan, en ole vielä päässyt siitä irti. Onneksi mulla on nyt tämä "koko-talon-organisointi-projekti" meneillään, joten ehkä vielä toivoa on. Ehkä se on vaan tosiasia, että kun tavaroita on paljon, ei voi muistaa mitä kaikkea sitä jo omistaa. Haluaisin kuitenkin muistaa, mitä omistan, ja käyttää niitä tavaroita, enkä ostaa lisää koko ajan..

Käytiin muuten tänään taas kirjastossa, ja tuntui ihanalta lainata kirjoja, koska tiesin, että ne pitää palauttaa..ei siis turhaa rojua, joille pitää löytää paikka. Voi täyttää "shoppailuhimoa" lainaamalla vaikka ihania sisustuskirjoja ja lehtiä, eikä maksakkaan mitään, ellei sitten niitä unohda palauttaa tai ehdi hukkaamaan tavaranpaljouden keskelle...

Kuivaaja ratkaisi pyykkikaaoksen

Vuoden alussa kyllästyin pyykkäämään neljän ihmisen pyykkejä. Silloin pyykkien lajittelussa meni mulla hermot. Sen ongelman ratkaisin hankkimalla meille kolme pyykkikoria. Syödessä ruokahalu kasvaa, ja sitten mulla meni hermot siihen, että jatkuvasti märkiä pyykkejä oli joka paikassa kuivumassa. Tuntui, että koko talo haisi märälle pyykille. Se ei myöskään ollut mitenkään silmiä hyväilevä näky, koska vaatteita kuivatettiin eteisessä ja olohuoneessa. Koska pyykkiä tulee nelihenkisessä perheessä paljon, oli meillä jatkuvasti jossain pyykkiä kuivumassa.

Kuivaaja on vähän turhan korkealla, mutta tilapuutteen takia se on pakko olla peuskoneen päällä

 Viime kesänä käytiin vanhan au-pair perheeni luona Ranskassa kylässä, ja heillä oli kuivaaja. Joten sain maistaa miltä tuntuu käyttää kuivaaja (saimme pestä meidän matkavaatteita siellä). Siitä lähtien haaveilin kuivaajasta meidän perheeseen. Sami taas ei suostunut kuivaajan ostamiseen, koska yleensä ne on tosi energiasyöppöjä. Onneksi saatiin asia ratkaistua sillä että ostettiin lämpöpumpputekniikalla kuivaaja. Se tarkoittaa käytännössä, että sen pitäisi viedä sähköä 50% vähemmän, kuin mitä normaali kuivaaja. Meille ei ole vielä tullut sähkölaskua, vaikka kuivaaja ostettiin jo noin puoli vuotta sitten. Joten katsotaan miten intona mä siitä sitten oon.

Ns. maitolasisella siirrettävällä tasolla on hyvä viikata valmiit pyykit

Me pöljät ostettiin erikoismallinen pesukone, jossa on vino ohjauspaneeli, joten sen päälle ei sopinutkaan mikä tahansa kuivaaja. Jouduimme ostamaan siihen vielä sellaisen välikappaleen, jonka ansiosta nyt saatiin kuivaaja pesukoneen päälle. Nyt välikappale ei enää niin paljon harmita, koska sen päällä on kätevä viikata pyykit (kiitos erillisen tason, jota pystyy siirtää) ja piilottaa pesuaineet. Bonuksena laatikko menee kiinni sillai hiljaa itsekseen, kun sitä vähän painaa.. Ennen kylppäri näytti vähän avarammalta, kun pyykkikoneen päällä oli kori, jossa olivat pyyhkeet. En ole vielä keksinyt pyyhekorille uutta paikkaa, joten se on orpona eteisessä odotamassa omaa kotia..

Enjoy home

Olen jo pidemmän aikaa halunnut laittaa kodin kuntoon. Siis yksinkertaisesti, että jokaisella tavaralla olisi oma koti. Noh tällä hetkellä osa tavaroista on kodittomia, ja kiireessä en löydä etsimääni. Olen lukenut monta "selfhelp" opasta, käynyt kurssilla ja yrittänyt aina tsempata, mutta jostain syystä tavarat eivät aina löydä kotiaan. Ehkä en ole niin itsekurinen ihminen, että jaksaisin aina laittaa tavarat oikeille paikoille. Nyt päätin, että yritän oikein toden teolla, ja alan laittamaan kotia kuntoon step-by-step. Yritän laittaa valokuvat valmiista saannoksista. Ensin minun pitää etsiä kamera, ladata se, ja ottaa vihdoin ja viimein ne synnytyskuvat pois sieltä kamerasta parempaan talteen.

Syy miksi haluan tämän muutoksen on, että olen kyllästynyt aina etsimään tavaroita, haluan järjestelmällisemmäksi ihmiseksi, jotta voisin keskittyä johonkin muuhun kuin ainaiseen tavaroiden siivoamiseen. Luin jostain, että jos huoneen siivoamiseen kuluu enemmän kuin 5 minuuttia, niin siellä on liikaa tavaraa.. Eli yritän päästä rojusta eroon, ottaa tavarat käyttöön ja samalla nauttia elämästä.

Kylppärin kaappi

On ihanaa, kun lavuaarin alla on kaappi, johon saa kaikkea tavaraa piiloon. Valitettavasti se on usein niin sotkunen, että kiireessä sieltä ei löydy yksinkertaisesti mitään. Vaikka olin jo aikaisemmin järjestänyt kaapin, tuntui se silti jotenkin sotkuiselta. Nyt yritin järjestellä kaapin vielä tarkemmin toimintojen mukaan.

Vanupuikot saa kätevästi säilytettyä juomalasissa

Esimerkiksi hiuskuivaaja; käytän sitä harvoin, mutta haluan, että se on olemassa, en kuitenkaan halua roikuttaa sitä naulakossa yms. Sille on ollut mun mielestä tosi vaikeaa keksiä sopivaa säilytyspaikkaa. Nyt ostin sellaisen organisointihommelin, jossa on paikka myös hiuskuivaajalle. Samassa setissä on monta lokerikkoa, joten oman kodin löysivät myös kynsisakset, hiuspompulat, huulirasvat ja hammaslanka.

Läpinäkyvyys on kaiken A & O

Kun järjestelin kaapin uudelleen sain mahtumaan sinne paljon enemmän tavaraa, ja näen kaiken kerralla, joten tavaroita tulee käytettyä. Olen kyllästynyt klassiseen mokaan, jolloin ostan täsmälleen saman tavaran, joka mulla jo kotona on..

Voi olla, että näyttää vielä sotkuiselta, mutta jokaisella tavaralla on oma paikka

Haluatko tietää miten loput vessasta on organisoitu, käy tsekkaamassa vanhempi blogiteksti.

Tv-taso

Nykyään kerääntyy "laatikoita" niin paljon.. on digiboxi, vahvistin, dvd-soitin, wii, ulkoisia kovalevyjä, sitten on vielä joku pc hommeli yms. En edes tiedä kaikkien nimiä. Välillä tulee sellainen olo, niin kuin olisin joku mummu, joka on jo tippunut kehityksen kärjestä, eli ei enää oikein hiffaa mitä kaikilla laitteilla tehdään ja miten niitä käytetään.

Tv-tason taustalevy jätettiin laittamatta, jotta ilma kiertäisi kunnolla

 Kaukosäätimiäkin olisi vaikka muille jakaa. Meillä on yksi yleiskaukosäädin, jonka pitäisi hoitaa homma kaikkien kaukosäädinten puolesta, mutta eihän se aina käytännössä toimi. Joten sitten joutuu etsimään oikean "laatikon" kaukkiksen. Ne on kaikki rumia mustia möhkäleiä, mutta niin kuin sanotaan mitä ei voi piilottaa sitä voi korostaa, joten laitoin kaikki kaukosäätimet läpinäkyvään kulhoon. Sieltä saa sitten valkata sopivan tarpeen tullen.

Sain myös aikaiseksi vihdoin ja viimein ostaa kaapin, johohon saa kaikki "laatikot" piiloon. Ennen ongelmaksi on muodostunut se, että jos haluaa "laatikot" piiloon, niin kaapin ovet estävät kaukosäädinten toimivuuden. Nyt hankin lasiset kaapinovet, jotka voi peittää haluamallaan matskulla. Teippasin nyt kangasta oviin, joten nyt "laatikot" ovat piilossa, mutta niitä voi edelleen ohjata kaukosäätimillä. Sami ei tykkää tosta räväkästä Tiogruppenin Jamaica kankaasta ollenkaan, mutta halusin jotain piristystä olkkariin. Jonkun ajan kuluttua ajattelin vaihtaa oviin vaikka jotain mustavalkoisia valokuvia yms.

Sami innostui ostamaan meille uuden telkkarin, vaikka alussa vähän vastustin asiaa, niin täytyy myöntää, että on ne nykyajan telkkarit fiksuja. Meidän telkkariin tulee teksti, jos joku menee liian lähelle sitä (pikkuiset tykkää yleensä katsoa telkkaria 20 cm etäisyydeltä) etäisyyshälytys, siirry kauemmaksi kuvaruudusta. Kuva telkkarista häipyy siksi aikaa. Eli kunnon isoveli valvoo meininkiä, mutta aivan loistavaa lapsiperheille. Telkkari tekee vali vali hommat puolestani.. ja lapset uskoo telkkaria paljon paremmin, kuin vanhempaa ;) Telkkari myös sammuu, jos ketään ei ole huoneessa..

Dvd:t ovat kätevästi dvd-soittimen lähettyvillä

Kirpparille tavaraa

Kaikkea turhaa tavaraa kertyy joka nurkkaan. Pienten lasten vaatteet ovat varsinkin sellaisia, joita mulla tulee hamstrattua jostain syystä paljon. Ne kun on niin söpöjä ja ihania ja ties mitä muita tekosyitä keksin. Yleisin on se, että ku se on niin halpa, niin pakkohan se on ostaa pois maleksimasta. Onneksi useimmat lastevaateostokset teen meidän lähettyvillä olevalta lastenvaatekirpparilta, joten ihan uutena en onneksi hirveästi vaatteita lapsille osta. Muuten olisin varmaan jo vararikon partaalla.

Joka tapauksessa nyt on aika päästä eroon osasta vaatteista, jotka ovat jo liian pieniä tai joita ei vaan enää pidetä päällä. Meidän isompi neiti (kohta täyttää kolme) on tosi tarkka vaatteiden suhteen. Pitää olla just oikea väri ja tyyli; mahdollisimman kitch ja vaaleanpunainen. Pienempi poika ei onneksi välitä yhtään mitä sillä on päällä, joten saan edes sen kautta vähän mielihyvää, kun saan puettua sille jotain mikä on mun mielestä tosi söpöä..

Check - oon aina halunnut tehdä tollasen "v-merkin"

Olin laittanut jo valmiiksi pusseihin kirpparille vietävää tavaraa. Ongelma on siinä, että en ole vaan saanut aikaiseksi viedä niitä mihinkään, joten ne ovat olleet ullakolla viimeiset kuusi kuukautta. Olen käynyt noin pari vuotta sitten myymässä kirpparilla kamaa, ja se oli tosi hauskaa. Kaiken lisäksi sain siitä vielä yllättävän paljon rahaa. Mutta silti uusinta ei jotenkin houkuttele. Noin vuosi sitten vein ns. itsepalvelukirpputorille tavaraa, mutta kyllästyin hinnoitteluun, ja ennen kaikkea jatkuvaan pöydän siivoamiseen, sitten joistakin oli tippunut hintalaput, ja ne piti hinnoitella uudestaan yms. Nyt löysin hyvän ratkaisun itselleni. Vien tavarat itsepalvelukirpputorille, jossa ne hoitaa hinnoittelun ja pöydän siivoamisen, ja tulot jaetaan 50-50. Siis kertakaikkiaan loistava liikeidea. Näin saan ehkä tavaroista jotain rahaa, jotka muuten olisin viennyt kierrätykseen. Nyt tavarat, joita ei myydä pois, voi antaa lahjoituksena vaikka lastenkotiin (ne hoitaa suoraan homman). Eli mun ei tarvitse kun viedä kamat sinne, välillä voi käydä viemässä lisää tavaraa, ja sitten saan bonuksena ehkä vähän rahaa kaupan päälle, mutta ennen kaikkea pääsen turhasta rojusta eroon ja vielä hyvän mielen kaupan päälle..what more do you want..

Osa kamoista, jotka olivat sellaisia, että en viittinyt viedä lastenvaatekirpparille vein kierrätyskeskukseen. Nyt on päivän hyvä teko tehty :)

Vielä on yksi iso kassillinen lastenvaatteita menossa kaverille, joka syksyllä synnyttää..

Se on kyllä jännä miten helppoa on haalia tavaroita kasaan, mutta pois vieminen onkin jotenkin paljon hankalampaa. Järjestysgurujen mukaan aina jos yksi tavara tulee, niin yhden tavaran pitäisi lähteä. Nytkin kun kävin kirpparilla viemässä tavaraa, niin silti mukaan tarttui muutama tosi hieno juttu. Silloin aina löytää kaikkea hyvää, kun on aikonut, että ei osta mitään.

Kukkaloistoa

 Joitain asioita ei vaan saa mahtumaan kuvaan. Kirsikkapuu kukkii niin kauniisti, että oksat pois. Tulee oikein sellanen japanilainen fiilis. Vaikka en oo mikään multasormi, niin kyllähän sitä vähän innostuu jotain tekemään, kun on ollut näin mahtavia säitä.

Kirsikkapuut kukkivat

Mun esi-istutukset ovat vähän niin ja näin.. saas nähä tuleeko niistä mitään. Osa laitettiin jo ns. kasvimaalle. Koska minä en tykkää yhtään kyykkiä maassa tekemässä puutarhahommia, niin tehtiin meidän kasvimaasta vähän korkeampi. Laitettiin kaksi lavaa päällekkäin ja ne peitettiin puupalasilla ja muovilla, että kasteluvedet ja mullat eivät tippuisi maahan asti.

"Harson" pitäisi estää liika auringonvalo, säästää kasvit rikkaruohoilta, säilyttää kosteus yms.

Yritin vähän fiilistellä ja laitoin meidän vanhasta keittiöstä jääneet leikkuulaudat muka laatikoiksi.. Ehkä myöhemmin ostan jonkun pajuaidan ton kasvimaan ympärille ja ajattelin myös polttopuita laittaa reunoihin kiinni, mutta Sami ei oikein innostunut siitä ideasta.

 Meiltä löytyy vanha pata, vai mikskä sitä voisi sanoa. Viime vuonna siinä kasvoi rikkaruohoja. Tänä vuonna laitoin siihen orvokkeja (piti oikein googlettaa, että onhan ne orvokkeja..tästä näkee miten multasormi olen). Siitä tuli mun mielestä hyvän näköinen, paitsi, että odotin vähän liian kauan ennen kuin istutin ne, enkä sitten tietenkään muistanut kastella niitä, eli ne on jo nyt valmiiksi nuupahtaneita. Yöksi lupasi sadetta, joten en kastellut niitä nytkään.. Hmm.. ei ihme, että mulla kuolee 90% kasveista.

Iso noitapata

Tulppaanit ovat siitä ihania, että ne on monivuotisia, eikä niistä tarvitse huolehtia. Tai ehkä pitää, mutta meillä rikkaruohot ja tulppaanit elävät ainakin toistaiseksi hyvässä harmoniassa keskenään.

Like a candy

Mun mielestä puutarhan hoito pitää olla rentoa. Tykkään katsella kaunista puutarhaa, mutta en jaksaisi joka päivä monta tuntia tehdä töitä sen eteen. Ehkä sitä vanhempana muuttuu, mutta toistaiseksi mielenkiinto mulla riittää noin viitisen minuuttia puuhastella jotain ja siihen se sitten jääkin..

Saatiin ihania kukkia lahjaksi

Hökkeli puuvarasto, johon paistoi ihanasti ilta-aurinko

Rauhallinen eteinen

Nyt on kauan odotettu eteisen sohva saapunut anoppilan väliaikaishoidosta. Näin sohvan antiikkikaupassa, ja ihastuin sen muotoihin heti. Kankaan ajattelin vaihtaa, koska pissankeltainen ei ole ihan mun lemppariväri. Toisaalta nyt kun silmä on ehtinyt tottua sohvaan, niin alan jopa pitämään tästä väristä.. Löysin vanhat tyynyt, jotka sopivat mun mielestä sohvan värimaailmaan tosi hyvin.

Olen jo pidemmän aikaa ihaillut Designers Guildin turkoosia kangasta. Se on mun mielestä niin kaunis.  Sitten muistin tarkistaa sellaisen pienen yksityiskohdan kuin, että paljonkohan se kankaan vaihtaminen maksaisi (huom. kangaskuluja ei ole laskettu mukaan), se oli viisinkertainen summa, millä olin ostanut sohvan.. Eli nyt nautimme pirteän keltaisesta väristä. Niin kuin rakas ystäväni sanoi, että minun pitäisi tehdä oma tv-sisustusohjelma: "Tässä meillä on tällainen upea antiikkinen kusenvärinen sohva, johon sopii loistavasti paskanväriset tyynyt".

Collection Quarenghi - Name Fredensborg Cyan

Heti kun muutettiin tähän taloon, niin mulla oli tunne, että tähän kohtaan sopisi sohva. Oprahin järjestysguru Peter Walshin mukaan jokaisesta huoneesta pitäisi luoda visio, minkälaisena huoneen haluaa nähdä, ja sitten vaan alkaa tekemään sen mukaan. No minäpä kerrankin tein niin.. eli halusin meidän eteisestä sellaisen rauhallisen keitaan, että heti kun tulee kotiin niin rentoutuu, eikä joudu kaaoksen tunnelmaan..

Osittain se onnistui, nyt mua vastaanottaa ihana sohva, joka kutsuu istumaan. Tässä on myös vaarana, että kun saavun kotiin, niin sohva on täynnä vaatteita ja muuta krääsää. Vaikka sohva ehkä näyttää epämukavalta, niin siinä on yllättävän hyvä loikoilla. Mä oon jo testannu löhöämisen viinilasin ja kirjan kera, ja oikein hyvä oli. Toinen hyvä juttu on se, että sohvan vieressä on paljon valoa, joten lukuvaloa riittää yllättävän pitkään, nyt kun iltavalokin kestää pidempään.

Hanskakaaoksen taltuttajakorit siirtyivät portaiden viereen, vaikka ne ei ehkä enää ole visuaalisesti niin hyvän näköiset, on käytännössä paremmat, koska nyt ne on hiukan lähempänä ulko-ovea, joten hiekkaa ja pikkukiviä tulee ehkä vähemmän eteiseen.. voi olla, että on toiveajattelua, mutta ainakin siltä tuntuu.

Käytännölliset likapyykkikorit; mustille, värillisille ja valkoisille pyykeille

Myös pyykkikorit saivat uuden paikan eteisessä. Ne ei enää sopinu antiikkisohvan viereen, nekin tuntuvat nyt käytännössä siinä mielessä paremmalta, että ovat lähempänä makkaria, eli matkan varrella makkarista vessaan pääsee kätevästi tiputtamaan likapyykit oikeille paikoille. Toisaalta vähän ahdistaa, koska kulkuväylässä on muutenkin vähän tilaa, ja nyt se kapeni vielä entisestäänkin. Imurille pitäisi vielä keksiä paikka, koska se oli ennen pyykkikorien tilalla..meillä kun sellaista perinteistä siivouskaappia ei löydy.

Se on muuten jännä, että kun tekee yhden muutoksen, eli hankkii sohvan eteiseen, niin siitä poikii niin monta muutosta, että moni paikka meni uusiksi tämän johdosta. Kirjahylly siirtyi makkariin, hanskalaatikot ja pyykkikorit muuttivat myös paikkaa. Kokonaisuuteen olen kuitenkin todella tyytyväinen. Tuntuu aivan, kun olisi saanut yhden lisähuoneen.

Yläkerran wc

 Vaikka meillä on kaikki pieniä vessoja, niin ainakin niitä on monta - huikeat 3 kappaletta. Kaksi on talossa ja yksi saunalla. Jostain syystä oon aina haaveillu useammasta vessasta ja onhan se käytännöllistäkin, kun hätä ei lue lakia..

Ihania muovisia hammasmukejakin löytyy

Kaikkia vessoja yhdistää yksi asia, joka on mun mielestä käytännöllistä; niissä ei ole suihkua. Näin ei tarvitse sisustuksessa ottaa huomioon kosteutta. Ihanaa, kun voi ainakin teoriassa sisustaa tauluilla, eikä olla huolissaan, että niiden pinnat kumpruilisi sillai inhottavasti. Yhden taulun oon kyllä laittanu aivan liian lähelle lavuaaria, mutta mun mielestä se sopii siihen, joten olkoot. Jos menee pilalle, niin sitten menee..mikään arvoteos se ei kuitenkaan ole. Onneksi jotkut asiat osaan ottaa rennosti. Elämästä pitää nauttia ja muistaa, että aina ei tarvitse olla niin vakavaa.

Kiinnitys on kaksipuolisella teipillä

Isi & äiti vai toisinpäin?

 Yläkerran wc on enemmän ajateltu lasten wc:ksi. Sen takia laitatin esim. naulakot todella alas. En vaan tajunnut sitä, että eihän ne lapset ole alle 2-vuotiaita kun vaan vähän aikaa, eli jo nyt naulakot ovat liian alhaalla vanhempaa lasta ajatellen, ja kaiken lisäksi niihin tulee törmättyä (siis naulakoihin, noh, mutta myös lapsiin toisinaan).  Onneksi sentään osa naulakoista on korkeammalla. 

Olen saanut useamman mustelman näistä naulakoista

Yksi taulu on uhkarohkeasti hanan vieressä

Pikkuneidillä on jo omat korut

 Kun istuu pöntöllä on kiva katsella jotain mukavaa. Lukea ei meidän wc:ssä välttämättä ehdi, koska joku on änkeämässä kuitenkin myös visiitille, joten on kiva antaa silmän hetken levätä kauniissa kuvissa tai koruissa. Sitten kun olen multimultimiljonääri, niin hankin olkkarin kokoisen wc:n, siellä voi sitten olla tarvittaessa yhtäaikaa isompikin kööri.. Tuli tosta mieleen, että yhdessä ravintolassa Ruotsissa oli naisten wc:ssä kaksi pönttöä, se oli kyllä jotenkin oudon näköistä, eli ei ehkä ihan sellaista kuitenkaan..

Mä en tajua miten ihmiset saavat imukupit pysymään paikoilla? Tämä ankka tippuu pari kertaa viikossa vähintään lavuaariin