Uusia kokemuksia ja hauskoja ideoita

Kukaan muu ei tee elämääsi mielenkiintoiseksi, ellet tee sitä itse. Vaikkakin mulla ei ole useammiten tekemisen puutetta, vaan ihan päinvastoin, niin suurin osa tekemisistä on kuitenkin ns. velvollisuuksia. Okei, voihan sen ajatella niinkin, että minusta on ihanaa maksaa asuntolainaa, on ihanaa kun on työpaikka jne. mutta aina ei jaksa kaikkea ajatella siltä kantilta. Halusin elämääni jotain hauskaa ja miksei samalla myös vähän saada ekstra rahnaa. 

Hyvä valokuvaaja, hyvällä kameralla saa aikaiseksi sen, että jopa harmaalla sadesäällä saunamaja näyttää kylpevän auringossa ja viisi kertaa isommalta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan

Niin kuin olen jo aikaisemmin kertonut , meillä on erillinen saunarakennus, joka on meillä talvisin aika käyttämätön, mitä nyt kun käydään välillä saunassa. Olen aina rakastanut matkustamista, jotenkin tänä kesänä kun käytiin paljon eri paikoissa, niin tuli sellainen fiilis, että voi vitsit, olisi ihanaa itekkin pitää jotain majataloa. 

No sitten tutustuin tollaseen AirBnB majoituspalveluun ja ilmoitin meidän saunamajan sinne. Nyt meillä on käynyt vieraita eri puolelta maapalloa. Siis aivan mahtava homma. Näkee todella erilaisia ihmisiä ja samalla vielä saa vähän tienata.

Mä innostuin asiasta niin paljon, että tein sitä varten erilliset nettisivutkin. Se on muuten toinen palvelu, josta olen viime aikoina aivan innoissaan. Siis sellanen, jonka kautta sellasetkin ihmiset voivat tehdä kotisivuja, jotka eivät tajua koodauksen päälle mitään. On se kyllä mahtavaa, miten helpoksi nykyään kaikki tollaset asiat tehdään.

Tein ihan ite nettisivut!

Designrahasto

Mä en polta, joten mulla jää joka kuukausi rahaa jäljelle tai niinhän sitä luulisi, kyllähän se tulee aina johonkin tuhlattua. En ole sellaista säästäjätyyppiä, joka säästäisi esim. rahastoihin yms. Olen elänyt kaksi eri valuuttavaihtoa elämäni aikana. Kerran ruplat kruunuiksi ja toisen kerran markat euroiksi, joten siitä kait on jäänyt sellainen fiilis, että turhaan sitä säästää, kun rahan arvo voi muuttua jokin päivä totaalisesti. Muistelen kun aikoinani mummu säästi rahaa, ja sitten kun ruplat muuttuivat kruunuiksi, niin yhtäkkiä rahan arvo romahti. Aika tylyä, kun ajattelee, että elämän säästön voi mennä tosta noin vain.

Rakastan kauniita asioita, ja kestävä design on lähellä sydäntäni, vaikkakin meillä on paljon Ikea-tavaroita. Vepäsäläisellä oli tossa taannoin kampanja, jolla pystyi ostamaan design-tavaroita oikeasti ilman lisäkuluja, vaikka maksaisi kuukausierissä. Alussa en uskonut asiaa, sitten soitin kauppaan ja kysyin, että no kait teillä tulee jokin pienlaskutuslisä tai jotain. Mutta ei, se oli oikeasti täysin kuluton, eli maksaa sentilleen yhtä paljon, jos maksat ostokset yhdellä kertaa tai erissä. Nykyään mainonta on sen verran kieroa, että ei sitä enää usko mitä tahansa. Oli tossakin jokin pieni kikka, muistaakseni piti ostaa yli 2000 eurolla tai jotain sinne päin.

Meidän keittiötuolit ovat olleet hajoamispisteessä jo pidemmän aikaa. Tekonahkatuolit eivät yksinkertaisesti kestä sitä, että niihin kaadetaan päivittäin maitoa ja ruokaa. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut Charles Eamsin tuoleista, ja jotenkin ne pompsahtivat esiin joka paikassa, jonne katsoin, oli lehdissä ja telkkarissa.  Hinta on vaan niissä niin kova, että en ole raaskinut niitä ostaa. Mutta nyt kun oli tällainen tarjous, niin menin ja ostin tuolit.

Koska yleensä rahastoja otetaan pidemmälle ajalle, niin ajattelin ottaa itselleni ”Designrahaston” 5 vuodelle ja noin 50 euroa kuussa. Toinen iso haaveeni on ollut VP Globe valaisin. En ole siitä edes uskaltanut vielä haaveilla, koska kuka selväjärkinen ostaa yli parin tonnin valaisimen. Muistan kun aikoinani asuttiin keskustassa, ja kuljin aina ratikalla kotiin, niin siellä matkalla oli lamppuliike, jossa kyseinen lamppu oli. En edes silloin tiennyt, että kyse oli noin kalliista lampusta. Silloin päätin, että kun täytän 50-v. niin ostan sellaisen itselleni Charles Eamsin nojatuolin kera. No nyt kun kävin siellä Vepsäläisessä hakemassa niitä tuoleja, niin siellähän oli mallikappale tästä samaisesta lampusta. Meillä ei edes tässä talossa ole paikkaa näin hienolle lampulle. Se vaatisi ainakin 7 metriä korkean tilan. Mutta eipä mitään, ostin sen pois. Ja koska onhan se nyt pöljää sitä pahvilaatikossa säilyttää, niin laitoin sen meidän makkarin sängyn yläpuolelle. Jonkun feng shuin mukaan on varmaan huono juttu, kun lamppu on heti sängyn yläpuolella, mutta mun mielestä sitä on ihana katsella ennen kuin jää nukkumaan. Samalla tulee ajatelleeksi, että jos jotain oikein haluaa, niin yleensä sen kyllä saa, ei välttämättä heti, mutta kun aika on kypsä. Johto on kerittynä ties kuinka moneen kertaan, jotta sitten joskus se saa sen ansaitsemansa 7 metrin tilan.

Yritin järkeillä itselleni ”Designrahastoa” sillä, että se on mun tapa säästää. Yleensä designesineillä arvo säilyy tai jopa nousee. Esim. samaiset tuolit 50-luvulla ja ihanalla nahkapäällysteellä oli 5000 euroa kappale. Ehkä ihan näihin mittoihin ei mun ostokset yllä, mutta silti olen tyytyväinen, että meillä on esineet, joihin en kyllästy vielä viidenkään vuoden päästä.

Saunarakennus - tee enemmän asioita joista tykkäät

Saunarakennus - se oli ehkä yksi syy miksi muutettiin tähän taloon. On muuten jännä, miten pienet asiat voi elämässä ratkaista isoja asioita ja viedä eteenpäin isoja päätöksiä. Yli kaksi vuotta sitten, kun ostettiin tämä talo, niin muutettiin melkein heti saunarakennukseen, kun talossa oli täysi remppa päällä. Nyt tuntuu huvittavalta miten mahduttiin pieneen saunarakennukseen koko perhe. Olin silloin viimisillään raskaana, ja esikoinen oli vasta 1,5 vuoden ikäinen. Oli matkasänkyä, parisänkyä, syöttötuolia ja lipasto. Suihkuhuoneessa oli osa meidän vaatteista ja keittiötavaroista. Saunassa, kun se ei ollut päällä, oli meidän ns. kotitoimisto. Siellä oli hujan hajan kaikennäköisiä papereita ja läppärissä toimi wifi vain, jos istui ylälauteilla tietyssä asennossa. Hermot olivat kireällä ja pakkanen paukkui ulkona yhtä paljon kun lompakko. Silloin haaveilin kesästä, kun kaikki olisi kunnossa ja tarjoaisin vieraille itse tehtyä omenapiirakkaa.

Elämä on kuin kukka - pidä siitä huolta! (ääk - mä yleensä tapan aina kaikki kukat)

Nyt tuntuu, kuin tästä ajasta olisi ikuisuus, vaikkakin siitä ei ole kuin muutama vuosi. Vaikkakin saunarakennus on sinällään ihan ok kunnossa, niin se ei ole oikein ollut mun makuun. Olen aina halunnut maalata koivunväriset puurimat valkoiseksi, ja tänä kesänä se saatiin vihdoin ja viimein tehtyä - kiitos ahkeran äidin. Nyt koko saunan eteistila näyttää paljon tilavammalta.

Viime aikoina olen tajunnut, että elämässä pitää tehdä enemmän asioita, joista nauttii. Uudenvuoden lupauksenikin oli, että teen asioita, jotka tuottavat iloa. Suhteellisen hyvin on lupaus pitänyt, mutta nyt puolessa välissä vuotta, pitää taas virkistää muistia ja oikein tekemällä tehdä mukavia asioita. Ei kait sitä actionia saa elämäänsä ellei ite sitä tee.

Rummut - kahden lapsen äidin on välillä pakko päästä tuulettaan

Yksi asia, josta nautin on rumpujen soittaminen. Sami osti mulle 30-vuotis lahjaksi rummut. Olin aina salaa haaveillut rummuista, mutta koskaan ei ollut mahdollista ostaa/soittaa niitä. Mulla käy noin kerran kuukaudessa rumpuope opettamassa mulle rummutusta. Alussa koin hirveitä omatunnontuskia, kun en harjoitellut ollenkaan. Keksein kaikkia mahdollisia tekosyitä, miksen muka voinut harjoitella. Ajattelinkin, että mitä hyöytä mun on soittaa rumpuja jos en yhtään jaksa harjoitella..enkö siis oikeasti tykkääkään rumpujen soitosta? Mutta sitten tajusin, että vaikka nautin soittamisesta, niin mua ei vaan yksinkertaisesti nyt kiinnosta harjoitella, ja mitä väliä. Soitan vain omaksi iloksi (naapureiden harmiksi) ja se riittää. Olen aikuinen nainen ja jos haluan maksaa siitä, että harjoittelen rumputunnilla, niin mikäs siinä. Kaikesta ei tarvitse aina olla hyötyä, joitain asioita voi tehdä vaan tekemisen ilosta ilman tavoitetta.

Kommunikaatio kaiken A & O

Viime aikoina olen ymmärtänyt miten tärkeää on kommunikointi ihmisten välillä. Miten paljon voi tulla väärinkäsityksiä jos ei puhu asioista. Yleensä olen ollut aina ihminen, joka puhuu jos jotain on sydämellä, mutta viime aikoina olen huomannut itsessäni pienen marttyyrin poikaisen. Se on todella vaarallista - kyllä minä hoidan homman, ja vaikka sisällä pieni ääni sanoisi, että GRR, niin sen vain tukahduttaa. Inhoan ylikaiken sanaa "mennä mukavuusalueen" ulkopuolelle, mutta joskus sitä pitää käyttää. Pitää olla rohkeutta sanoa oma mielipide ja oma näkemys, vaikka kuinka pelottaisi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta jos asioita pitää sisällään, niin se ei todellakaan tee hyvää. Meistä tulee pikkuhiljaa kärttyisiä ja ärtyisiä pikkumummeleita ja pappoja. Se on sitten eri asia, miten fiksusti oman mielipiteen osaa ilmaista, ilman että ärsyttää toista liian paljon, ja että se oikea viesti menisi perille.

Seinään liimattu kalenteri

Kotona meidän "perheriidat" vähenivät 70% sillä, että laitoimme seinään kalenterin, jossa näkyvät kaikkien menemiset. Mieheni, joka inhoaa kalentereita on nyt myös ajantasalla asioista, koska menot näkyvät seinällä (sehän ei ole yhtään sama asia kuin paperinen tai sähköinen kalenteri). Kun yksi päivä on eletty, niin pyyhin sen, ja lisään viikon päähän sijoittuvan uuden tiedon sinne.

Kalenteri on sopivan alhaalla, että sitten kun lapset oppivat kirjoittamaan, niin voivat myös kirjoittaa kalenteriin omat ohjelmat. Käytännössä ostin seinätarrat ja sellaisen "erikoistussin", jonka jäljen voi pyyhkiä märällä rätillä pois.

Tavaraähky, ruuhkavuodet ja takapakkia

Ennen joulua yritin hallita kaaosta tekemällä lisää tilaa esim. lastenhuoneeseen tulevia joululahjoja varten. Periaate, että yhtä paljon tavaraa sisään ja ulos, ei ole tällä kertaa pitänyt lähellekkään paikkaansa. Jouluna ja välipäivinä en syönyt itseäni ähkyyn, mutta tavaraähkyn sain ja monesti. Nyt, kun on taas uusi vuosi, tulee tunne, että pakko on jotenkin saada tämä homma hallintaan ja päästä eroon ylimääräisestä painolastista. Tavaroiden kanssa mulla on tosi ristiriitaisia tunteita. Joskus olen innoissani tavaroista, ja se on mun mielestä ihan ok. Mutta sitten on se valitettava kolikon kääntöpuoli, että tavarat alkavat ahdistamaan, koska niitä on niin paljon ja ne estävät tavallisen elämisen.

Tavarakaaos pitäisi saada hallintaan

Nyt kun olen palannut takaisin työelämään ja lapset ovat tarhassa (anteeksi nykyään, se taitaa olla päiväkoti), niin positiivinen puoli on se, että on muutakin elämää, eikä ehdi niin paljon sotkea kotona. Nyt kyllä tajuan oikein kunnolla miksi näitä vuosia sanotaan ruuhkavuosiksi. Siis se iskeytyi kuin märkä rätti päähän, että aikaa on rajoitetusti. Onneksi meitä on kaksi aikuista tässä perheessä, jotka vievät ja tuovat lapsia tarhasta, mutta en tajua miten on mahdollista ihmisillä kenellä ei ole tukiverkkoa käydä täysipäiväisesti töissä, jos työpaikka ja tarha ovat toisistaan noin tunnin etäisyydellä..ruuhka-ajoista puhumattakaan. Noh, ehkä tämä on sitä alkujärkytystä, ja kun pääsee normaalirutiineihin, niin asiat ratkeavat itsekseen.

Ehkä osittain olen turhautunut itseeni, kun ajattelin, että minun hieno järjestelyprojekti piti olla valmis siihen menneessä, kun olen töissä. Koti piti olla tip-top kunnossa, tavaroita vähän, jotta se pieni aika joka jää, voitais viettää perheen ja ystävien kanssa, ei järjestellessä tavaroita. Nyt pitää vaan myöntää se, että mun ongelma ei ole järjestää tavaroita, sen osaan hyvin, mutta että saisin pidettyä ne järjestyksessä..siinä on haastetta ja kovasti. Pitää myös tajuta se, että organisointi ei ole projekti, vaan jatkuva prosessi..

Ristiriitaisia tunteita.. Joskus auttaa, että asiat laittaa vähän isompaan mittakaavaan. Mitä "piip" väliä, vaikka koti onkin sotkuinen ja välillä tavaraa on liikaa, kunhan kaikki on terveitä ja jne. Toisaalta en halua, että elämä on vaan selviytymistä, vaan, että siitä ehtisi nauttiakin. Kait tässä tullaan taas siihen samaan lopputulokseen, joihin yleensä päädyn, eli kultainen keskitie on paras!