Niin kuin olen jo aikaisemminkin maininnut, olen hyvä järjestämään ja organisoimaan asioita, mutta mun isoin haaste on ylläpitää järjestystä. Se on siis niin tylsää mun mielestä ja koen sen jotenkin liian pakkomieliseksi laittaa tavarat aina heti oikeille paikoille. Niinpä mulla jää usein tavarat roikkumaan sinne tänne. Ja kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin silloin kaikki kauniit tavarat näyttävät ei niin kauniilta. Ja ehkä sitä kautta tulee myös epäily, että en ehkä olekkaan niin hyvä järjestelemään ja organisoimaan, jos en saa pidettyä sitä yllä?
Töissä olen saanut jotenkin pidettyä työpöytäni siistinä. Ennen mulla oli aina tosi sotkuinen työpöytä, papereita joka paikassa jne. Nykyään se häiritsee mun keskittymistä niin paljon, että pyrin siivoamaan työpöydän ennen kuin lähden tai viimeistään aamulla kun palaan toimistolle. Joskus olen jopa tuonut tuoreita kukkia piristämään harmaita avokonttorin seiniä. Nyt työpöydän siistimisestä on tullut tapa, ja yleensä, mulla on pöytä aina siisti. Ehkä se on sen verran pieni alue, että siitä on helppo pitää kiinni.. mutta heti kun reviiri laajenee, niin mä en jotenkin vaan pysty siihen.
 |
| Tällaisessa hotellihuoneessa olisi kiva viettää yö |
Saman homman olen huomannut matkoilla. Olimme viikonloppuna ruotsin risteilyllä lasten kanssa, ja alussa meidän hytti oli tosi siisti, mutta jo toisena päivänä näytti, kun siellä olisi vieraillut hirmumyrsky. En vaan jaksanut pitää kiinni järjestyksestä, koska oli tärkeämpääkin tekemistä. Enkä voi syyttää tästä lapsia (olisi niin helppo vierittää syy heidän niskoihin, koska kyllähän ne sotkee minkä kerkee). Tajusin sen kun olin ystäväni kanssa reissussa kahdestaan pari yötä hotellissa. Ystäväni puoli näytti hyber-siistiltä. Kaikki tavarat olivat nätisti järjestyksessä, vaikkakin hänellä oli mukana paljon isompi laukku kuin mulla, niin ympäristö oli rauhoittava ja siisti. Mulla taas oli tavarat jotenkin levällään ja jouduin etsimään asioita, vaikkakin niitä ei ollut paljon.
 |
| Siisteysgeeni puuttuu multa? |
Joskus ajattelen, että voisiko se johtua geeneistä, että jotkut vaan tykkäävät enemmän tavaroista/kiintyvät niihin enemmän. Jotkut ovat vaan luonnostaan siistejä? Toisaalta on niin helppo luistaa vastuusta, ja ajatella, että se on vain geeneistä johtuvaa, en voi itse asialle mitään.. tai voin, mutta se vaatii jotenkin niin paljon enemmän, kun joiltain se näyttää onnistuvan luonnostaan. Entä onko perus-slogan magneetti oikeassa, että "Clean kitchen is a sign of a wasted life" (siisti keittiö on merkki hukkaan heitetystä elämästä)? Syy miksi haluan järjestystä ja organisointia elämääni, on vapauttaa aikaa just kyseenomaisesta tekemisestä. Jotta mulla olisi aikaa tehdä mukavia asioita. Järjestelystä ja organisoinnista saan kicksejä, mutta sen ylläpidosta en.. Kuitenkin just se ylläpito olisi tärkeä juttu. Jos jotenkin saisin syväkoodattua mun aivoihin, että ylläpitämällä järjestystä säästän aikaa, ja voin tehdä kaikkea muuta mukavaa sen sijaan että käyttäisin tunteja asioiden etsimiseen.
Niin totta! Itse uskon jotenkin siihen että siisteyteen oppii ja kasvaa. Tästä hyvänä esimerkkinä käytän itseäni ja miestäni. Omaa elämäämme vertaamalla on ainakin todettavissa että tavat ja tottumukset kulkevat pitkälti siinä millaisessa lapsuudenkodissa on elänyt. Meidän kotona on aina ollut paljon tavaraa ja vaatteita, mutta vimpan päälle oleva astiakaappi järjestyksessä. Mutta toisaalta kotoa pois muutettuani, olen elänyt todella siistien miesten kanssa, ja olen jopa ottanut mallia heistä. Osaan jo siivota siis itsekin, tai kiinnittää huomiota millaista kuuluisi olla. Mutta ehkä itsellä Se siivoaminen lähinnä tarkoittaa myös järjestelyä, eikä niinkään rätin kanssa hankausta. Nyt kun meidän kotimme tulee myyntiin, ja olen kaiken ylimääräisen riisunut pois esiltä ( voit vain arvata miltä kaapit näyttävät) kiinnittää huomiota siihen että järjestyksen ylläpito on todellakin jatkuva prosessi. Huomaamattaan sitä levittää esineitä ympärillensä. Jotenkin kotona ollessa on niin laiska että kun nyt olen kotona HALUAN ottaa rennosti, ja jos kotona ei voi ottaa niin missä sitten? Siivoaminen on mielestäni työtä, saanoohan sen jo sana kotityöt. Mistä päästään asiaan että nykyään ihminen on ulkoistanut itseltään niin hyvin kaiken arkisen mikä oli vielä joku aika sitten arkipäivää. Pyykinpesu, ruoanlaitto, tiskaaminen. Kaikkeen arjen hoitamiseen on olemassa koneet, kaiken voi ostaa valmiina paketissa. Mutta vielä ei ole keksitty konetta mikä siivoisi puolestamme.. Palatakseni tuohon kotona opittuun, niin tällä hetkellä meidän kodissa kaikuu jopa, koti tuntuu kylmältä ollessaan niin tyhjä. Tavarat tuovat kodikkuutta jos siihen on tottunut että niitä on paljon. Kaikista kurjinta sotkussa mielestäni on että välillä tuntuu omistanko minä tavarani vai ne minut? Ja kuinka paljon aikaa ja vaivaa kaiken hankkiminen onkaan vienyt? Olisiko sen rahan käyttäminen toiseen kohteeseen ollut laadukkaampaa? Ja että jokaisen tavaran olen itse kotiini kantanut? Ja miten elämä olisi helpompaa ja arki sujuisi jos vaihtoehtoisia tavaroita olisikin 10 sijasta yksi tai kaksi?
VastaaPoistaJärjestämisen ja siivoamisen usein unohdettu osa onkin se ylläpito. Muutenhan siisteys on hetken huumaa, jos ei kiinnitä huomiota järjestämisen lisäksi myös ylläpitoon. Sitä olisi hyvä miettiä jo siinä samalla kun järjestää. Että saisi kokonaisuuden toimimaan jatkossakin.
VastaaPoista