Tavaraähky, ruuhkavuodet ja takapakkia

Ennen joulua yritin hallita kaaosta tekemällä lisää tilaa esim. lastenhuoneeseen tulevia joululahjoja varten. Periaate, että yhtä paljon tavaraa sisään ja ulos, ei ole tällä kertaa pitänyt lähellekkään paikkaansa. Jouluna ja välipäivinä en syönyt itseäni ähkyyn, mutta tavaraähkyn sain ja monesti. Nyt, kun on taas uusi vuosi, tulee tunne, että pakko on jotenkin saada tämä homma hallintaan ja päästä eroon ylimääräisestä painolastista. Tavaroiden kanssa mulla on tosi ristiriitaisia tunteita. Joskus olen innoissani tavaroista, ja se on mun mielestä ihan ok. Mutta sitten on se valitettava kolikon kääntöpuoli, että tavarat alkavat ahdistamaan, koska niitä on niin paljon ja ne estävät tavallisen elämisen.

Tavarakaaos pitäisi saada hallintaan

Nyt kun olen palannut takaisin työelämään ja lapset ovat tarhassa (anteeksi nykyään, se taitaa olla päiväkoti), niin positiivinen puoli on se, että on muutakin elämää, eikä ehdi niin paljon sotkea kotona. Nyt kyllä tajuan oikein kunnolla miksi näitä vuosia sanotaan ruuhkavuosiksi. Siis se iskeytyi kuin märkä rätti päähän, että aikaa on rajoitetusti. Onneksi meitä on kaksi aikuista tässä perheessä, jotka vievät ja tuovat lapsia tarhasta, mutta en tajua miten on mahdollista ihmisillä kenellä ei ole tukiverkkoa käydä täysipäiväisesti töissä, jos työpaikka ja tarha ovat toisistaan noin tunnin etäisyydellä..ruuhka-ajoista puhumattakaan. Noh, ehkä tämä on sitä alkujärkytystä, ja kun pääsee normaalirutiineihin, niin asiat ratkeavat itsekseen.

Ehkä osittain olen turhautunut itseeni, kun ajattelin, että minun hieno järjestelyprojekti piti olla valmis siihen menneessä, kun olen töissä. Koti piti olla tip-top kunnossa, tavaroita vähän, jotta se pieni aika joka jää, voitais viettää perheen ja ystävien kanssa, ei järjestellessä tavaroita. Nyt pitää vaan myöntää se, että mun ongelma ei ole järjestää tavaroita, sen osaan hyvin, mutta että saisin pidettyä ne järjestyksessä..siinä on haastetta ja kovasti. Pitää myös tajuta se, että organisointi ei ole projekti, vaan jatkuva prosessi..

Ristiriitaisia tunteita.. Joskus auttaa, että asiat laittaa vähän isompaan mittakaavaan. Mitä "piip" väliä, vaikka koti onkin sotkuinen ja välillä tavaraa on liikaa, kunhan kaikki on terveitä ja jne. Toisaalta en halua, että elämä on vaan selviytymistä, vaan, että siitä ehtisi nauttiakin. Kait tässä tullaan taas siihen samaan lopputulokseen, joihin yleensä päädyn, eli kultainen keskitie on paras!